Kylien elämää

Kalkkisten kylä

Kymenvirran takana sijaitseva Kalkkinen on esimerkki kyläkulttuurin ajalta, jolloin kylä oli ihmisen elämän ympäristö. Kalkkisissa niin kuin lukuisissa vanhoissa talonpoikaiskylissä, on oma kirkko ja hautausmaa, koulu, nuorisoseuran talo, osuuskassa, kauppa; sinne  perustettiin raittiusseura, nuorisoseura, maamiesseura ja työväenyhdistys, ja myöhempää järjestötoimintaa, mm.  urheiluseura, sekakuoro ja kyläyhdistys (1980). Kylässä oli aikoinaan omaa teollisuutta, kuten meijeri, saha ja muita yrityksiä; nykyisin siellä on suosittu pienvenesatama. 

Kalkkisten kylää Kymijoen rannalla. Silta joen yli valmistui vuonna 2000. Aikoinaan kylään on kuljettu lautalla tai veneillä, vuodesta 1860 alkoi kulkea Kalkkisten lossi, joka  oli aina vuoteen 1957 käsikäyttöinen ns. kapulalossi.  Tieyhteys Pulkkilanharjun kautta on toiminut vasta vuodesta 1970.

Kalkkisten seutuun kuuluu 7 Päijänteen takaista kylää, joista monet kuten Kalkkinenkin ovat olleet tiiviitä ryhmäkyliä. Kun Kalkkisten omaa rukoushuonetta varten kerättiin kolehti, se tuotti niin paljon, että rukoushuone päätettiin rakentaa. Rukoushuone tehtiin  pääasiassa talkoilla ja se valmistui 1910, hautausmaa perustettiin 1916. Kyläkirkoksi rukoushuone vihittiin 1961. Kalkkisten koulupiiri perustettiin 1887 ja 1900-luvun alussa rakennettiin oma koulu neljään lähikylään; vain Kalkkisten koulu on enää toiminnassa. Kaikkiaan Asikkalassa on ollut 20 kyläkoulua.

Järjestötoimintaa

Kansallinen ja poliittinen herääminen toi 1800-1900 -lukujen taitteessa kyliin yhdistyksiä, jotka rakensivat oman seurojentalon ja alkoivat järjestää kokouksia ja iltamia. Alkoi iltamien aikakausi. Aina toiseen maailmansotaan asti yhdistysten iltamiin kuului yleensä ohjelmaa ja vasta lopuksi oli tunti tanssia.

Riihilahden työväenyhdistys perustettiin1902 ja sille ostettiin työväentaloksi Heralan talo, joka oli autioitunut. Työväenyhdistyksen iltamissa käytiin usein tappeluja, ja kiihkeimpiä tappelijoita saatettiin köyttää mäntyyn kiinni. Kyläpoliisi Bruun oli usein paikalla varustuksena pajukeppi. Sillä hän komensi ja saattoipa lyödäkin. Joskus oli tanssi-ilmoitukseen laitettu tieto, että ”Tappelu alkaa tavalliseen aikaan.”  Nyrkkitappeluissa nuoret miehet katsoivat, mistä kylästä oli haka.

Kalkkisten nuorisoseura perustettiin 1918 ja nuorisoseurantalo Pörskälä vihittiin käyttöön 1919. Talo paloi 1963, mutta sen tilalle rakennettiin uusi. Sitä edeltänyt raittiusseura Oras oli toiminut jo parikymmentä vuotta. Kalkkisten nuorisoseuran iltamissa Johan Oskar Rinne piti ”yhden miehen teatteria” ja hänen pojistaan  Einari, Jalmari ja Joel Rinteestä kasvoi näyttelijäsuku, jonka kotikylään on pystytetty veljesten muistomerkki.

Nuorisoseuraliike (1881-) on järjestöistä suurin ja ylläpitää edelleen noin 700 seuraintaloa. Ohjelman esittivät nuorisoseuralaiset itse ja siihen kuului esitelmiä, keskusteluja ajankohtaisista kysymyksistä, runonlausuntaa, jopa näytelmiä. Iltamissa nousivat esille kylän esiintyjät. Nuorisoseurojen talolla pidettiin häitä ja muita juhlia, harjoiteltiin ja esitettiin voimistelunäytöksiä, kansantanhuja, kuorolaulua, järjestettiin arpajaisia; suurin osa seuroista piti yllä kyläkirjastoa ja lehtien lukutupaa.  Yhdessäolotilaisuuksina ne jatkoivat nuorten aikaisemmin järjestämiä illanistujaisia ja nurkkatansseja. Sodan jälkeen viihde ammatillistui, seurojen talot muuttuivat tanssipaikoiksi ja kyliin kuten Kalkkisiinkin rakennettiin tanssilava.

Kyläteollisuus

Kun maakauppa ja puutavarateollisuus 1850-luvulla vapautettiin ja meijeritoiminta alkoi, kyliin ilmestyi tarmokkaita yrittäjiä, jotka aloittivat teollisen toiminnan, Kalkkisten teollisuusmies on ollut Sipi Koskinen, joka osti Iisakkilan puustellin (Kalkkisten kartanon) 1874. Hänen kerrotaan tulleen Kalkkisiin paljain jaloin, saappaat olalla ja karjaa edellään ajaen. Hän perusti 1891 höyrysahan (paloi1927), oman myllyn ja meijerin, josta syntyi kylän osuusmeijeri (1928-1971), harjoitti intensiivisesti karjataloutta ja osti maatiloja niin, että hänen tiluksensa käsittivät suurimmillaan 4000 ha.

Vuonna 1891 A. G. Honkanen perusti Kalkkisiin tiilitehtaan ja 1900-luvulla kylään tuli kauppoja , mm, Heinolan osuuskauppa (1933) ja osuuskassa (1925).  Lauri Rapala perusti Riihilahteen 1948 uistintehtaan, josta kasvoi maailman suurimpia alansa liikeyrityksiä; tehdas siirtyi Vääksyyn 1970-luvulla ja on kansainvälisessä omistuksessa.  Rapalan jälkeen Riihilahteen siirtyi Finlandia-Uistin, joka toimiin kylässä edelleen. Alkuaan Kalkkisiin perustettuja teollisuuslaitoksia on ollut mm. Kemppi Oy:n  hitsauslaitteiden tehdas (1949-1967). Nykyisin kylässä toimii maatalous- ja matkailualan yrityksiä ja kyläkauppakin jatkaa toimintaansa.

Kylä oli kaiken keskus

Kylä oli tiivis yhteisö, jossa monet työt tehtiin yhdes­sä, talkoilla, yhdessä koettiin myös ihmisen elämä­kaaren tapahtumat: varpaiset eli lapsen syn­tymä, rip­pikoulu, häät, hautajaiset. Ennen sääty­jaon syntyä Länsi- ja Ete­lä-Suomessa kylähäät olivat koko yhtei­sön juhla, sinne tulivat kyläläiset syömään, juomaan ja tans­simaan. Häätalo ja hää­parin vihki­näyttämö koris­tettiin talkoilla, naapurit saattoivat tuoda häihin ruoka­tarvikkeita ja hääate­riakin voitiin valmis­taa yh­dessä. Samalla tavalla hautajaisiin saapui koko kylä ja saattoi hautajais­aterian jälkeen vainajan yhdessä kulkueena vii­meiselle matkalle. 
  
Nuortenkin keskuudessa kylä oli oma elinympä­ristö. Nuoret rakensivat kyläkeinuja, polttivat he­lavalkeita, jär­jestivät il­lanistujaisia ja kylätansse­ja; aviopuoliso haettiin mieluimmin omasta kyläs­tä. Kylien väliset tap­pelut ylläpitivät ne­kin rajoja oman kylän ja mui­den kylien välillä.
– M.S.

Sivun tekstit: Matti Sarmela

Takaisin Asikkala-sivulle

Comments are closed.